Nettles & Slime

Feminism, politics, and all kinds of fucking emotions

Puheeni Suomen Sosiaalifoorumille 16.4.2016


Haluan tässä puheenvuorossani puhua ensisijaisesti nuorille. Me olemme aliedustettuna poliittisessa päätöksenteossa ja valta-asemissa, ja silti hallituksen talouspoliittiset kurjistamistoimet osuvat rankasti meihin, meitä vielä nuorempiin ja etenkin niihin meistä, jotka kokevat moniperustaista syrjintää. Meidät kasvatettiin hyvinvointivaltion rippeissä, joka on henkitoreissaan, koska se valitsi tuhoisan riippuvuussuhteen uusliberaalin talouspolitiikan kanssa. Uusiliberaalissa taloudessa onnistuminen tapahtuu aina jonkun toisen kustannuksella, koska tilaa on vain voittajille ja hävijäjille. Onnistuminen on määritelty varallisuuden ja statuksen kertymän kautta. Meidät kasvatettiin eurokeskeisessä individualismissa ja uskoteltiin, että Suomessa voit tehdä mitä tahansa, kunhan käyt koulut, kunhan itse luot itsellesi onnistumisen polun.

Tämänhetkisessä talouspoliittisessa tilanteessa työttömyys on eniten kasvussa juuri nuorten keskuudessa. Vallanpitäjien viesti on selkeä: hyväksy kurjistamistalkoot tai olet yhteiskunnalle haitallinen kuluerä. Työttömiä pidetään onnistumistarinoiden hävijäjinä, jotka oman huonommuutensa kautta eivät ole onnistuneet kerryttämään varallisuutta ja valtaa. Hallituksen harjoittama työvoimapolitiikka nojaa kokonaan harhaoletukseen siitä, että työttömät ovat laiskoja, jotka tulee holhota väkisin töihin TE-toimstojen työtarjouksien kautta. Työttömien perheillä ei kaavaillun perheenyhdistämis lainmuutoksen mukaan ole asiaa Suomeen ja työttömien lapsilla ei subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisen myötä ole tasavertaista oikeutta varhaiskasvatukseen.

Edustan täällä tänään myös Työttömien Valtakunnallista Yhteistoimintajärjestö - TVY:tä. Viime viikolla pidetyssä vuosikokouksessa yksi asia kirkastui: nuoriso on alistettuna myös työttömien asioita ajavassa etujärjestössä. Vuosikokouksessa paikalla olleesta seitsemästäkymmenestä henkilöstä, olin toinen alle kolmekymppinen.

Joillekin herää ehkä kysymys: mikseivät nuoret ole järjestäytyneet työttömyyden kautta?

Me nuoret aikuiset ymmärrämme, että työttömyys ei ole enää vakityön vastapari. Ei ole olemassa vakinaisia työsuhteita: on keikkatöitä, määräaikaisia työsuhteita, sekavia freelance projekteja ja taiteilijoilla ja asiantuntijoilla teetettyä ilmaistyötä. Me olemme ilmais- ja halpatyötä, joille luvataan turhaan jalka oven väliin työkokeilujen ja työharjoitteluiden kautta ja viimeisimmäksi “työnäytteiden” kautta. Me olemme laatineet satoja työhakemuksia, joiden myötä olemme tuhlanneet satoja työtunteja ja kuorineet toiveitamme tyhjiöön, josta ei koskaan kuulu vastakaikua.

Me olemme kasvaneet aikuisiksi ristiriitaiseen maailmaan. Me tiedämme, että ei ole olemassa onnellista loppua. Ihmisten aiheuttama ympäristökaaos, militaristien kilpavarustelu, nälänhätä ja -jano toteutuvat ympärillämme jo nyt. Ne varakkaat ihmiset, jotka lyövät rahoiksi esimerkiksi Fennovoiman ydinvoimalla ja uusikolonialistisesti siirtävät maita ja vesiä kovenevaan talouskäyttöön, eivät tule olemaan elossa maailmassa, jossa vedenpinnan nousu tekee miljoonista ilmastopakolaisia. Elämme todellisuutta, jossa öljyvuodot, siviili kuolemat ja tukahdetut vallankumoukset muodostavat kuluttamamme median päivittäisen sisällön.

Vaadin, että kiellämme meille tässä yhteiskunnassa väkisin syötetyt uusiliberaalit narratiivit siitä, mikä määrittää onnistumisen.

Minua ei enää kiinnosta uusiliberaalien rakenteiden puitteissa onnen etsiminen, eikä kiinnostaa enää edes onnistuminen. Ehdotankin läsnä oleville ihmisille, ja etenkin nuorille, ajatusta epäonnistumisen kohtaamisesta. Syleilemällä epäonnistumista pääsemme käsiksi olomuotoon, jolla on mahdollisuus määritellä itsensä kokonaan voittaja tai hävijäjä narratiivin ulkopuolelle: Tämä epäonnistumisen vastarinta on juurtunut passivisuuteen, poissaoloon, hiljaisuuteen ja tarjoaa mahdollisuuden olla tietämättä, mahdollisuuden pitkästyä ja mahdollisuuden unohtaa, tulla unohdetuksi ja olla negatiivinen. Tämä tietoinen kieltäminen tekee pesänsä valkoisen, kapitalistisen cis-hetero-patriarkaatin kylkeen ja tuhoaa sen.

Vaihtoehdot, joita me tänään pohdimme Suomen Sosiaalifoorumilla, eivät ole reaktiivisia vaihtoehtoja jo olemassa oleville rakenteille tai määrittele itseään olemassa olevien rakenteiden kautta. Suomen Sosiaalifoorumilla saa velloa niissä kiihoittavissa unissa, joista heräämme veri suonissa kohisten. Täällä on tilaa rakkaudelle. Tällä on tilaa luovuuden puuskille, joiden aika kikatetaan hillittömästi. Suomen Sosiaalifoorumilla saa myös kohdata ne itsesäälin iltapäivät, jolloin ei huvita muu kuin itkeä itsensä tahmeaan päiväuneen. Täällä on tilaa viisaudelle, jota ei voi koskaan kaupallistaa. Tänään täällä hyväksytään puolikkaat lauseet, täällä hyväksytään myös hiljaisuus. Tällä hyväksytään pelko, suru,epävarmuus, turhautuminen, raivo ja kiukku. Tänään täällä hyväksytään ennen kaikkea itkupotkuraivaireiden siivittämä epäonnistuminen, koska tämän yhteiskunnan määritelmä onnistumisesta ei tule koskaan riittämään meille.

Kuvan avajaisista twiittasi ystäväni @MoiSenni

Share this post: