Nettles & Slime

Feminism, politics, and all kinds of fucking emotions

Kipu ja cis-miehet


TW:Tässä tekstissä käsitellään seksuaalista väkivaltaa.

Viime kirjoituksessani dumasin cis-miehet. Totesin vihaavani heistä monia, ja harmittelin, että viimeaikoina sekä Suomessa että kansainvälisessä sosiaalisessa mediassa on keskusteltu feminismin sisällön sijaan siitä, miellyttääkö feminismi-termi tarpeeksi potentiaalisia aatteen kannattajia. Keskustelussa minua on etenkin harmittanut se, että feminismin tarvitsisi artikuloida poliittisia päämääriään suhteessa cis-miesten mahdollisesti loukkaantuneisiin tunteisiin.

Feminismi on poliittinen ideologia; se on tapa tehdä selkoa maailmasta, se on kieli, jolla puhua vaietusta. Feminismin päämäärä on romuttaa KAIKKI - KAIKKI -valtarakenteet ja luoda maailma, jossa tasa-arvoa toteutetaan yhteiskunnan elinehtona. En halua murtaa patriarkaalista valtaa ja pyrkiä osaltani toteuttamaan feministisiä päämääriä vahvistamalla sukupuolibinääriä ja ruokkimalla pelkistävää ”kaikki naiset ovat uhreja ja kaikki (cis)miehet syyllisiä” - ajattelua.

Mutta minun on puhuttava cis-miehistä.

Unelmissani uhkun uhmaa lavalla. Yleisö on täynnä cis-miehiä. Eturivissä istuu harvapartainen mies, joka raiskasi minut, kun olin viisitoista. Hän haisee Hugo Bossin Bossille. Hänen vieressään istuu mies, jonka panemiseen heräsin humalasta sammuneena kun olin kaksikymmentä. Kun asetin hänet tapahtuneesta tilivelvolliseksi hän sanoi: olet vahva nainen, tiesit mitä teet. Tajuttomana tiesin? Hänen vieressään istuu mies, joka raiskasi ystäväni kun olimme kuusitoista. Tämän vieressä istuu se mies huoltoasemalta, joka raiskasi ystäväni kun olimme kahdeksantoista. Hänen vieressä istuu mies, joka raiskasi ystäväni yliopistossa. Yleisö on täynnä näitä miehiä, miehiä, joita etsin pelokkaana uusien rakastajieni eleistä.

Yleisö jonka edessä hohkaan vihaa koostuu myös ahdistelijoista. ”Hei miksetsä hymyile” –ääliöt istuvat heti raiskaajien takana. Heidän seurassaan ovat tanssilattialla liian lähelle painautuvat erektiot, ratikassa uhkaa löyhkäävät tytöttelijät, ja ne, jotka saavat minut teeskentelemään puhelinsoittoja ystävilleni Helsingin öisillä kaduilla. Eturivissä kiemurtelevat rasistit, jotka kehtaavat oikeuttaa väkivaltaansa vetoamalla ”heidän naistensa turvallisuuteen” ”muilta miehiltä”.

Vaikka esitykseni eturivin paikat ovatkin varattu kaikista väkivaltaisimmille tekijöille, yleisöön lappaa jatkuvasti uusia kuuntelijoita. Keskipaikkeilla näen teini-iän jalkapallovalmentajani, joka kehotti neljätoistavuotiaita tyttöpelaajia ”tekemään vastustajien pilluista jauhelihaa”. Hänen seurassaan on myös Amerikan yliopistosta jalkapallovalmentajani, joka sanoi apuvalmentajallemme, hänen vaimollensa, jatkuvasti ”Shut up!” koko joukkueemme edessä. Heidän vieressänsä pauhaamistani pääsee kuuntelemaan moni nuori mies, joka kuvittelee, että hänen menestyksensä elämässä on ainoastaan hänen henkilökohtaisen valovoimaisuutensa ansiota. He eivät ole koskaan kuulleetkaan seksismistä, rasismista, cis-seksismistä, homofobiasta, transfobiasta, fatfobiasta. Mukana on monta miesurheilijaa, jotka saavat palkkaa ja julkisuutta ”harrastuksestaan”, ”koska miesten urheilu vaan on kiinnostavampaa”.

Vakiovarauksen tästä esityksestä saavat valkoiset cis-mies poliitikot, eli toisin sanoen ne, joka patriarkassa heiluttavat valtaheppejään. Heidän suoriksi prässätyt pukunsa liimaantuvat hikisinä epämukaviin muovipenkkeihin, kun huudan hengitys jo eltaantuneena heidän kasvojen edessä. Huutamisen lisäksi selitän heille itsestäänselvyyksiä itsestään selvästi, ovathan he jo tehneet sitä naisille vuosia. Huudan ja höpötän yliolkaisia truismeja, kunnes he heräävät ja tunnustautuvat anarko-feministeiksi.

En halua murtaa patriarkkaa ulossulkemalla cis-miehiä feminismistä. En halua väittää, että kaikki cis-miehet ovat pahoja, enkä varsinkaan, että ihmisen identiteetti on yhtä kuin sukuelin. En missään tapauksessa yritä myöskään sanoa, että kaikki penikset ovat pahoja. Mutta minun on puhuttava cis-miesten sukuelimistä. Useimmat cis-miesten penikset tuottavat ahdistusta, etenkin kun ne seisovat vaativina edessäni: ota poskeen, ime kovempaa, avaa haarat, pyllistä, sori väärä reikä, runkkaa tai mun pallit kuristuu.

Miten autuas olisikaan lempeä cis-kyrpä, sellainen, joka ei aseta itsenään kaiken edelle. Cis-kyrpä joka ei uhkaa, ei tee itsestään numeroa, ei odota sykkivänä sooloesitystään, ei kuumota ylläni, allani, takanani, edessäni, cis-kyrpä, joka ei elä ja kuole ruikkiakseen siemennestettä. Koska kun ajattelen cis-kyrpiä ajattelen siemennestettä ja kun ajattelen siemenestettä ajattelen: onneksi tämä homma on nyt hoidettu.

Viime viikolla Suomessa on feminismin saralla noussut uutisiin Perussuomalaisten Nuorten yritys järjestää feministinen keskustelutilaisuus. Tieto Timo Hännikäisen kutsumisesta tilaisuuteen johti siihen, että yksi toisensa jälkeen muut kutsutut peruivat osallistumisensa tilaisuuteen. Hännisen antifeministinen lietsominen, johon kuuluu myös raiskausuhkaukset, eivät ole vain irvokasta sanahelinää, ne ovat väkivaltaisia muistutuksia liian monen eletystä elämästä. Keskustelua feminismin tasa-arvoon tähtäävästä teoriasta ja käytännöstä ei käydä sallimalla puheenvuoroa patriarkaalista väkivaltaa tahallaan agitoiville ihmisille, joiden tietämys koko teemasta on muutenkin vaivaannuttavan pintapuoleista.

En halua murtaa patriarkkaa ulossulkemalla ketään, en luomalla uudelleen hierarkioita, enkä käyttämällä vallan väkivaltaa omiin tarkoituksiini. Tasa-arvoista huomista ei voi luoda, jos feministit ylläpitävät sukupuolibinääriä ja puhuvat ”miehistä” ja ”naisista” essentialistisinä lokeroina, etenkään jos he sortuvat määrittelemään kaikki feministit naisiksi ja kaikki anti-feministit miehiksi. bell hooksin sanoin: feminism is for everybody. Feminismi kuuluu kaikille, mutta en Hännikäisen ja monen muun kohdalla voi tulla vastaan tasa-arvon vallankumouksen ehdoissa.

Minulle feminististen päämäärien toteuttaminen kumpuaa siitä, että voin puhua avoimesti kivusta, jota olen patriarkassa todistanut. Nyt kiirastulelle pääsivät minun toimestani cis-miehet ja toivon, että ennen kuin moni antautuu vastareaktiolleen, he pohtivat omaa suhdettaan (väki)valtaan ja etuoikeuteen. Huomenna voi olla minun vuoroni tulla paljastetuksi etuoikeudesta, jonka varjolla uusinnan valtarakenteita. Otan palautteen vastaan, sillä tasa-arvoa ei saavuteta omien mukavuusalueiden turvissa.

*Yleisluontoinen tietoisku ihan kaikille: Jos et tiedosta sanoja ”joo" ”kyllä” tai ”minä haluan” älä vittu koske.

Share this post: